Vuonna 1989 saksalainen tutkija ja rolfing-terapeutti Robert Schleip teki kokeen joka muutti ymmärrystämme manuaalisesta terapiasta. Tutkimuksessaan Schleip kokeili tehdä manuaalista terapiaa ihmisille jotka olivat nukutuksessa. Tulos oli, että hoidettavien kehossa ei tapahtunut minkäänlaisia havaittavia muutoksia, vaikka käsittely oli samanlaista kuin ihmisen hereillä ollessa.

Tämä kertoo manuaalisesta terapiasta (myös hieronnasta) jotain oleellista: se ei toimi mekaanisesti "muokkaamalla" tai "avaamalla" kudoksia. Se toimii, koska:

• Aivot ja hermosto havainnoivat ympäristöä jatkuvasti
• Havainnointi on läsnä myös hoitotilanteessa
• Keho arvioi: onko tämä turvallista? Arvioon vaikuttaa muun muassa:
  • Miten hoidettavan alueen kudokset voivat (rento vs ärtynyt)
  • Yleinen olotila
  • Stressitaso
  • Nukutut yöunet
  • Monet muut tekijät
• Kun vastaus tähän arvioon on kyllä, hermosto sallii lihasten rentoutua

Eli hieronta on kommunikaatiota hermoston kanssa, ei ainoastaan kudosten mekaanista muokkausta. Jokainen hoitotekniikka, ote ja kosketus vie samalla hermostolle jonkinlaista viestiä, ja useimmiten hoitotilanteessa on hyödyllisempää kommunikoida turvaa kuin uhkaa.

Lue lisää hermostosta ja lihaskireydestä: Mitä lihaskireys on?

Lähteet

• Schleip, Robert. "Fascial plasticity – a new neurobiological explanation: Part 1"

• Bialosky, Joel E. et al. "The Mechanisms of Manual Therapy in the Treatment of Musculoskeletal Pain: A Comprehensive Model"